You're my Angel, come and save me tonight
You're my Angel, come and make it alright
Istuit ikkunalaudalla, katsot lintuja, maalaat taivaita.
Mitä siellä näkyy, kaunis prinssini? Mitä sielä näät...
"... Näen taivaan, taivaan jonka aaloissa uivat varikset ja lokit."
Varikset ja lokit, ne eivät ole kauniita eläimiä, prinssini.
"Minä tiedän sen."
Huokaat.
"Mutta pitääkö kaiken olla aina niin kaunista?"
Jos kaiken pitäisi olla kaunisti, mikään ei olisi, armaani.
Tarkoitin vain, että te itse olette niin kaunis.
Kauneimpani.
"Minä tiedän senkin. Olet oikeassa, mutta minusta lokit ja varikset ovat kauniita."
Hymyilet.
"Ne ovat lintuja, ja niillä on siivet. Enkeleillä on siivet."
Naurahdan sinulle, prinssini. Myös piruilla on siivet, rakkaani. Myös piruilla.
Pudistat päätäsi.
"Ihmiset ne piruja ovat, maalaavat niitä seinille. Sitä paitsi, piruilla on nahkasiivet."
Virnistät.
"Nahkasiivet ja sarvet."
Oletko sitä mieltä? Taidat olla oikeassa, mutta eikö enkelitkin ole silloin ihmisen keksimää?
"Se on minulle se ja sama, minulle kaikki joilla on sulkaiset siivet, ovat enkeleitä."
"Se on minulle se ja sama, minulle kaikki joilla on sulkaiset siivet, ovat enkeleitä."
Huokaat ja vaivut mietteisiisi vedellen viimeisiä vetoja taivaalle.
Pian olisi iltaruskon loisto taas kuollutta, mutta yön kaunis purppura...
Purppura joka on syvää kuin silmissäsi oleva sointu.
Rakas.
Minä en usko sulkasiipisiin enkeleihin, minä uskon, että sinä olet enkelini.
Olet kauneimpani.
Olet kalleinpani.
Olet, ja aina olet.
Minun kuun säteeni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti